Sun särkyä anna mä en ♥

Eilinen päivä oli tosi jännittävä. Oon ollu ristiäisissä jo ihan kiitettävän monta kertaa, mutta tämä kerta erosi kaikista edellisistä siten, että tällä kertaa en ollut siellä pelkästään sukulaisena, vaan kummina. Esitettiin myös Annin kanssa Lintu-kappale, ja pakko myöntää, etten muista milloin viimeksi olen jännittänyt esitystä niin paljoa. Mun koko kroppa tärisi, ääni ei meinannu lähteä niin hyvin kuin yleensä, ja hikoilin. En niinkuin jonkun urheiluruorituksen jälkeen, vaan siten, että "Mitä jos mokaan?" kaikki katto meitä, tai mua enimmäkseen, kun mä lauloin ja anni soitti. 

Nyt mä oon sitten kummi. En vielä virallisesti, mutta melkein. Kirjoihinhan mut merkataan kummiksi vasta ens juhannuksena, jolloin on konfirmaatio. Jänskättää!

Tilattiin lähinnä näitä pippaloita varten mulle tuo oikella puolella näkyvä mekko Ellokselta, ja vaikka hieman hintava olikin niin ihana on! Ehdin jo rytätä sen päivän mittaan (kuva otettu juhlien loppuvaiheessa) vaikka äiti oli sen päivällä silittäny.. Hups!

Tyttö sai siis nimen Ellen Eleonoora, joka ei ollut ihan sama kuin mitä isoisäni ehdotti; Kerttua. Tytön äiti Terhi sano meille, että se on sellainen nimi jota me ei luultavasti kovin helpolla arvata, ja totta se oli, ei käynyt mielessäkään! Mutta kaunis nimi kauniille tytölle ♥

Kun yks pois lähtee vaunuillaan †

   

Rest in peace Helmi-pupu, joka nukkui pois 23. lokakuuta 2013

Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä, nuku en. 
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa. 
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa, 
syyssade, joka putoaa hiljaa. 
Kun heräät aamun hiljaisuuteen, 
olen ylitsesi maahan uuteen 
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä - kuollut en." 

Liian vähän aikaa ehdot olla meillä, ainoastaan kaksi vuotta. Viimeisen kuukauden aikana tulit ulos kuorestasi ja hyväksyit meidät laumaasi. Miksi lähdit jo nyt? Jos vain olisin saanut sanoa kunnolla hyvästit, pitää sylissä, rutistaa. Ethän kanna kaunaa etten tahtonut nähdä elotonta ruumistasi? Halusin muistaa tuona iloisena kanina, Nöpön parhaana ystävänä, en elottomana, voimattomana kehona josta elämä on valunut pois. Onhan eläimillekkin taivaassa tilaa, onhan? Siellä hypit, katsot meitä pilven reunalta. Ovatko siellä vanhat ystäväsi, jotka silloin kaksi vuotta sitten hyvästelit? Pääsivätkö ne taivaaseen vai ovatko ne vielä elossa? Jos olisit ollut täällä kauemmin, olisiko suru vielä tätäkin suurempi? Ethän ollut kipeä? Jos vain oltaisiin oltu kotona, olisin huomannut että kaikki ei oo hyvin... Niin monta kysymystä, johon en saa vastausta. Koskaan....

Hyvää matkaa, pikkuinen ... ♥