torstai 24. lokakuuta 2013

Kun yks pois lähtee vaunuillaan †

   
Rest in peace Helmi-pupu, joka nukkui pois 23. lokakuuta 2013

Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä, nuku en. 
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa. 
Olen aurinko,
joka kultaa viljaa, 
syyssade, joka putoaa hiljaa. 
Kun heräät aamun hiljaisuuteen, 
olen ylitsesi maahan uuteen 
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien; 
en ole siellä - kuollut en." 


Liian vähän aikaa ehdot olla meillä, ainoastaan kaksi vuotta. Viimeisen kuukauden aikana tulit ulos kuorestasi ja hyväksyit meidät laumaasi. Miksi lähdit jo nyt? Jos vain olisin saanut sanoa kunnolla hyvästit, pitää sylissä, rutistaa. Ethän kanna kaunaa etten tahtonut nähdä elotonta ruumistasi? Halusin muistaa tuona iloisena kanina, Nöpön parhaana ystävänä, en elottomana, voimattomana kehona josta elämä on valunut pois. Onhan eläimillekkin taivaassa tilaa, onhan? Siellä hypit, katsot meitä pilven reunalta. Ovatko siellä vanhat ystäväsi, jotka silloin kaksi vuotta sitten hyvästelit? Pääsivätkö ne taivaaseen vai ovatko ne vielä elossa? Jos olisit ollut täällä kauemmin, olisiko suru vielä tätäkin suurempi? Ethän ollut kipeä? Jos vain oltaisiin oltu kotona, olisin huomannut että kaikki ei oo hyvin... Niin monta kysymystä, johon en saa vastausta. Koskaan....

Hyvää matkaa, pikkuinen ... ♥

8 kommenttia:

  1. saara voimia :( alkoin melkeen itkeen kun luin ton tekstin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas ♥ Mä itkin, itkin niin että se kyyneleet olis voinu täyttää niilin. Itken kun nään häkin, jossa on vain Nöpö. Itken kun kävelen pihalla ja nään Helmin haudan rannassa. Itken, kun nään Nöpön surun. Se vaeltaa ympäri huonetta kaveriaan etsien. Se katsoo mua kuin kysyen; "Missä mun kaveri on?" jolloin itken taas vähän enemmän. En mä tahdo uskoa, että se on oikeasti poissa. Se ei enää koskaan tule takas.

      Jos kuolema olisi henkilö se olisi melkoinen kusipää.

      Poista
  2. Voimia ! Aloin vasta seuraamaan sun blogia ja mullakin on kani joka on aika vanha jo ja itkettämään kun luin tän postauksen ): halusin vaan ottaa kanin syliin ja rutistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Vaikka lemmikeistä on paljon iloa, menetykset kuuluu siihen. Pitää nauttia niistä hetkistä mitä on eikä murehtia menneitä tai tulevaa! (;

      Poista